Selfie-palkit Vesijärven rantaan

Etelä-Suomen Sanomat kertoi 13.11.: ”Vesijärven rantaan järeät puitteet selfie-kuville, massiivisesta Lahti-logosta tulee uusi maamerkki satamaraitille.

ESS:n juttu on tilaajille, mutta kuvituskuvana on havainnekuva kaksimetrisistä liimapalkeista, joista muodostuu ”LAHTI”. Teos myös valaistaan. Selfie-paikka pitäisi valmistua tammikuussa tai viimeistään myöhemmin keväällä. Teos toteutetaan yhteistyössä Ympäristöpääkaupunkihankkeen ja Pro Puun kanssa.

Samantyyppisiä rakenelmia Suomessa on jo aiemmin toteutettu kuten ”My Helsinki” ja ”Kiss My Turku” sekä tällä sivustolla ehdotettu monitahoinen ja -tulkintainen LAHTIWOOD.

Raitiotaidetta Turussa

Lahden kaupunki järjesti syksyllä 2017 julkisen taidehakukilpailun, jolla on tarkoitus piristää Rautatienkatua. Kilpailuun osallistui yhteensä 27 työtä, joista 12.12.2017 palkittiin kaksi installaatiota ja kaksi seinämaalausta.

Osallistuin ehdotuksellani nimeltään Rautatien katu. Siinä symbolinen rautatie olisi kivetty katuun. Sittemmin olen törmännyt mm. ulkolaisilla nettisivuistoilla samanlaisiin rautateiden ”muistomerkkeihin”.

Samantyyppinen idea toteutettiin hiljattain Turussa. Entisellä raitiotievarikolla oli kivetty ”raitiotie” kunnioittamaan vuonna 1977 purettua raitiotietä. Katso kuvat Vaunut.org:ssa: kuva 1 ja kuva 2.

 

Älykäs Ylinen Viipurintie -tilaisuus ja retki 5.9.

Lahden keskustan Ylinen Viipurintie tutuksi

Osuuskunta Lahden Seudun Kulttuuri- ja elämysmatkailu (ELMA) järjestää yhteistyössä Lahti-Seuran, Lahden Videokuvaajien ja Lahti-oppaiden kanssa lauantaina 5.9. klo 10.00-15.30 Älykäs Ylinen Viipurintie -tapahtuman. Tapahtuma alkaa Kino iiriksessä klo 10.00 puolentoista tunnin tilaisuutena. Kaupungin tervehdyksen Kino Iiriksessä esittää Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Hannu Rahkonen. Tutkija Riitta Niskanen kertoo Lahden keskustan pääväylän Aleksanterinkadun synnystä 1870-luvulla Lahden palon jälkeen. Katu syntyi ikiaikaisen Lahden keskustan halkaisseen Ylisen Viipurintien reitille.

Lahden Videokuvaajat ovat keränneet koosteen Lahden keskustaa 1950- ja 60-luvuilla
valmistuneista filmeistä seuraavana kerrostumana Lahden ydinkeskustan historiassa.

Viime syksyn ja alkukevään aikana ELMAN ”Luonnosta ja kulttuurista elinvoimaa” hankkeessa koottiin päivitetty tarina Lahden keskustan reitistä torilta hiihtomäen juurelle. Hankkeen pohjalta on valmistunut suomeksi, englanniksi ja venäjäksi käytettävissä oleva reitin opastuspaketti, jota voivat hyödyntää sekä Lahden ydinkeskustaa esittelevät matkaoppaat että omatoimimatkailijat.

Reitin varrelle on asennettu QR-koodeja, joita avaamalla matkailijat ja oppaat saavat tarinta esille mobiililaitteisiinsa. Reitin pituus on 2,3 km. Klo 12 kokoonnumme Lahden torille, jossa opastettu reitti avataan virallisesti Lahti-Seuran puheenjohtaja Sauli Hirvosen avajaispuheella. Tilaisuudessa kuullaan musiikkia. Sen jälkeen n. klo 12.30 reittiin jo aiemmin tutustuneet oppaat lähtevät johdattelemaan tilaisuuden osanottajat
kävelyreiteille. Olemme varautuneet opastamaan kävelyretkelle lähteviä ryhmiä suomeksi,
englanniksi ja venäjäksi.

Ennakkoilmoittautuminen Kino Iiriksen tapahtumaan, toritapahtumaan ja kävelytapahtumaan koronan vuoksi tärkeää, että voimme huolehtia tapahtumaan osallistuvien turvallisuudesta ja järjestää tilaisuuksissa oppaiden johdolla riittävät turvavälit. Otamme ilmoittautumisia vastaan 31.8. saakka tapahtuman Elman kotisivulla olevan linkin kautta, puhelimitse numeroon +358 50 5213795
ja sähköpostilla: info@elamysmatkailu.fi. Tapahtumaan voi ilmoittautua myös pistäytymällä Elman toimistossa Loviisankatu 3. Toimisto on avoinna keskiviikkoisin klo 12.00–15.00.

Tapahtuma on yksi Ympäristöpääkaupunki Lahti 2021 kansalaistapahtumia.

Älykäs Ylinen Viipurintie -karnevaali- ja kulttuuriliikuntatapahtuma
Ympäristöpääkaupunki Lahti 2021 -hengessä
Lauantaina 5. syyskuuta 2020

Lisätietoja:
Antti Holopainen +358400417390
Sauli Hirvonen +358503085303

Lisätietoja ELMAn sivuilta.

Aiheesta muualla:
Älykäs Ylinen Viipurintie

Muistomerkki Yliselle Viipurintielle
Selvitys Ylisen Viipurintien linjauksista Päijät-Hämeessä

Jaksonkatu on avattu

Lahden rautatieasemalla on tapahtunut viime vuosina paljonkin. Asema ja ratapiha uusittiin vuosina 2005-07 oikoradan rakentamisen yhteydessä. Vuonna 2016 avattiin matkakeskus, kun linja-autoterminaali siirtyi rautatieaseman yhteyteen.

Radan varsi on tulevina vuosina kaupungin tärkeimpien uudisrakennuskokonaisuuksia: Aseman ja keskustan välistä valtatie siirtyy uudelle eteläiselle kehätielle ja Askonkatu linjattiin osittain uudelle paikalle ja sen varrelle valmistui hiljattain ensimmäinen kerrostalo.

Askonkadun uusi kerrostalo.

Aseman länsipuolelta purettiin vuonna 1960 valmistunut postitalo sekä vuonna 1963 valmistunut tullin rakennus. Tämän jälkeen rakennettiin uusi saattoalue, niin että Jaksonkadusta tehtiin läpiajettava länteen ajettaessa. Jaksonkatu muodosti uuden risteyksen Salininkadun kanssa.
Kaupungin sivuilla todetaan, että: ”Saattoalueen ja Jaksonkadun liittymäalue on toteutettu tilapäisratkaisuna, sillä alueesta muodostuu myöhemmin, liiketilojen ja mahdollisen hotellin toteutuessa Asematori-alue.”
Toivottavasti saattoalue säilyy muodossa jos toisesssa aseman alueella. Näin parannetaan liikenneturvallisuutta ja liikenteen joustavuutta. Esimerkiksi aseman eteläpuolelle samanlainen ratkaisu olisi hyvä.

Jaksonkadusta tuli läpiajetteva saattoalueen myötä. Alue on oikealla.
Jaksonkatu ja Salininkatu muodostavat uuden risteyksen.
Vanha Jaksonkadun tienpohja ja reunakivet näkyvät vielä maastossa. Vasemmalla paikoilleen jäänyt tullin portinpylväs.
Jaksonkatu itään.
Jaksonkatu länteen.
Uusia liikennemerkkejä Jaksonkadun länsipäässä.

Kuukausi sitten voimaan tulleen uuden tieliikennelain Jaksonkatu sai kokovalkoiset sulkuviivat sekä uudet liikennemerkit.

Lue lisää:
Matkakeskuksen länsipuolella rakenteilla ollut Jaksonkatu on avattu liikenteelle (Lahden kaupunki)
Matkakeskuksen sumppuun puhkaistiin uusi väylä (Yle Lahti)

 

 

Lahden eteläinen kehätie

Vuonna 2018 käynnistynyt Lahden eteläisen kehätien eli valtatien 12:n rakentaminen on edennyt aikataulussa. Tie Hollolan Kukonkoivusta Lahden Kujalaan valmistuu ajallaan.
Vuosikymmenten väännön jälkeen Väylävirasto, Lahden kaupunki ja Hollolan kunta solmivat lähes 50 vuotta vireillä olleen hankkeen toteuttamissopimuksen keväällä 2017.
Launeen ohitie oli siis esillä ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla. Tien eri vaiheista voi lukea (ladattava linkki pdf-muodossa) (silloisen Liikenneviraston) projektipäällikön Juha-Pekka Hämäläisen artikkelista.

Kirjoitin vuonna 2010 pohdiskelevan artikkelin rakentamisen ja tien käytön vaikutuksista. Hiljattain Omalähiössä julkaistu Juhani Melasen artikkeli palautti aiheen jälleen mieleeni. Puhdas Laune -kansanliikeen esilletuomat huolet olivat toki ymmärrettäviä ja varmasti myös aiheellisia.
Tämä juttu ei kuitenkaan ole vastine kellekään tai millekään, ainoastaan päivitys tuohon aiempaan kirjoittamaani juttuun. Käyn tässä läpi lyhyesti Launetta puoltavat perustelut.

Uudenmaankadun sillan valutöiden valmistelut. Kuvattu huhtikuussa 2018.

Lahdessa valtatie 12 oli ainoita kaupungin halki kulkevia valtateitä Suomessa, eikä sille ollut olemassa nykyisessä tieverkostossa realistisia vaihtoehtoisia reittejä, paitsi rakentamalla kokonaan uusi. Päätös on ollut tulppana maankäytön ”tehostamisessa” niin keskustassakin kuin Etelä-Lahdessa. Onkin ollut merkillistä että yleisesti kaupunkialueen toimivuuden ja viihtyvyyden kannalta valtatie on kulkenut keskustan läpi noinkin pitkään. Täytyy muistaa että valtatien liikenne siirtyi Aleksanterinkadulta nykyiselle paikalleen Mannerheiminkadulle 1980-luvun alussa.

Uudelle ohitiellä oli vaihtoehtoina olivat Laune ja Renkomäki, joiden välillä suurin vääntö käytiin 1990-luvulta lähtien. Lahti ja Tiehallinto (nyk. Väylävirasto) olivat ilmoittaneet etteivät ne kannattaneet Renkomäen linjausta. Launeen linjausta vastustettiin voimakkaasti tien aiheuttamien melu- ja ympäristöhaittojen ja yhdyskuntarakenteen pirstaloitumisen takia. Tämän tulkinnan mukaan Launeen linjaus on ollut oikeastaan relevantti 1960-luvun jälkeen eli siitä asti kun ohitietä on kaavailtu. 1960-luvun suunnitellun Launeen linjauksen maastokäytävävaraus on ollut nähtävillä ympäristössä aina näihin päivään asti. Kun katsoo 1960- ja 1970-lukujen karttoja Etelä-Lahtikin oli tuolloin suhteellisen harvaan asuttua, alue oli pääasiassa peltoa ja metsää. Päätöksen venyessä eteläinen Lahti on rakentunut, saaden runsaasti asumista ja palveluita; yhdyskuntarakenne on tiivistynyt ja täten myös liikenne on lisääntynyt. Toki 1960-luvun autoiluun liittyvällä edistysuskolle on syytä suhtautua kriittisesti. Oliko tuolloin (oikeaa) tarvetta ohitielle vai oliko kehätieajattelu laajemmin ajan henkeen liitetty yksityisautoilun ihannetta? Ehkä tarve nähtiin tulevaisuudessa?

Joka tapauksessa alueen maankäyttö on vuosikymmenten saatossa johtanut siihen että ohitiestä on muodostunut sisäiseen liikenteeseen tarkoitettu kehätie. On ennustettu, että tie vähentäisi liikennettä eteläisen kaupungin sivukaduilla. Olisi toivottavaa että erityisesti osa keskustan läpi kulkevasta pohjois-eteläsuuntaisesta liikenteestä siirtyisi kehätielle.

On tosin vaikea ennustaa miten ja kuinka paljon kaupunki kasvaa etelään. Se seikka tietysti liittyy poliittisiin päätöksiin sekä yleisesti yhteiskunnan trendeihin. Onkin tietysti mahdollista että Hollolan ja Renkomäen välinen tieosuus joskus perusparannetaan.  Rakentamalla Renkomäkeen kokonaan uusi tie ainakin maallikon näkökulmasta sen ympäristövaikutukset tulisivat olemaan suuremmat kuin Launeen kehätien rakentamisella.

Uusi Loviisan radan silta entisen Pippon moottoriradan tuntumassa. Radan ali kulkee jatkettu Vanhanradankatu, jota kautta Kehätieltä pääsee mm. Lotilan teollisuusalueelle. Kuvattu syyskuussa 2020.

Oikeastaan eteläisen kehätien rakentamisen puolesta muutamia selkeitä etuja:

– Keskustan läpi kulkeva läpiajoliikenne saadaan (vihdoin) pois.
– Henkilövanhinko-onnettomuudet vähenevät
– Kehätie palvelee kaupungin sisäistä liikennettä ja purkanee sumppuja muualta.
– Vaarallisten aineiden kuljetukset vähenevät herkällä pohjavesialueella. Toki aineita kulkee edelleen rautateitse, ja uusikin tie kulkee osittain pohjavesien muodostumisalueella, mutta nyt riskit ovat pienemmät.
– Etelä-Lahtea voidaan nyt markkinoida mm. pääkaupunkilaisille asukkaille ja uusille yrityksille, onhan alue ”hyvien palveluiden ja erityisesti liikenneyhteyksien äärellä”.
– Kaupunkirakennetta voidaan tiivistää mm. uudisrakentamisen myötä, vrt. Hämeenlinnan kauppakeskus moottoritien päällä.

Uudelta Ajokadun sillalta kuvattu Liipolan tunnelin suuntaan keväällä 2020.

Hankkeen kokonaiskustannuksen arvioidaan olevan 275 miljoonaa euroa. Vt 12 Lahden eteläisen kehätien osalta investointikustannuksen arvioidaan olevan 258 miljoonaa euroa ja Mt 167 Lahden eteläisen sisääntulotien 17 miljoonaa euroa. Valtion rahoitusosuus on 72 % (198 miljoonaa euroa) ja Lahden kaupungin ja Hollolan kunnan yhteinen rahoitusosuus 28 % (77 miljoonaa euroa).

Lahden maksettavaksi tulee siis n. 77 miljoonaa euroa. Kuten Melanenkin kirjoituksessaan aiheellisesti kysyy, mitä sillä summalla saadaan. Varmastikaan suoria taloudellisia hyötyä ei pystyä laskemaan, mutta vuosikymmenten sijoitus mahdollistaa muita välillisiä tuottavia yhteiskunnalle hyötyjä, kuten edellä listasin.

Liikenteen lisääntyminen aiheuttaa melu- ja ympäristöhaittoja sekä em. riskejä pohjavesialueille. Lahti on aikoinaan rakennettu ”väärään” paikkaan esim. (pohja)vesiä ajatellen, tämän sai kirkas Vesijärvikin sai aikoinaan tuntea. Valtatien säilyttäminen olisi nykyisessä tilanteessa huonoin vaihtoehto.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta tie tullee parantamaan liikenteellisiä olosuhteita ja asukasviihtyvyyttä.

Lisätietoja:
Mielipide: Omalähiö: Eteläinen kehätie valmistuu: Mitä hyötyä Lahdelle 70 miljoonan euron sijoituksella?
Artikkelisarja: Moottori-lehti
Virallinen sivu: Väylävirasto
Facebook: Vt 12 Lahden eteläinen kehätie

Lahden seutu kartoin -kirja

LAHDEN SEUTU KARTOIN 1960– ja 2010-luvuilla -kirja julkaistaan huhtikuun alussa. Kirjoittajina ovat Vesa Tähtinen ja Hannu Kivilä.
Julkaisija toimii Kustannusyhtiö AtlasArt yhteistyökumppanina Lahti-Seura. Lahden seutu kartoin on ensimmäinen Lahdesta julkaistu karttakirja.

Kirja tarjoaa lukijalleen mielenkiintoisen ja virikkeitä herättävän katsauksen alueella vuosikymmenten kuluessa tapahtuneista ympäristön ja rakennuskannan muutoksista. Kirja esittelee nämä muutokset Maanmittauslaitoksen eri vuosikymmeniltä olevien maastokarttojen avulla. Vanhat maastokartat perustuvat pääosin 60-luvun alun maastokarttoihin ja uusimmat vuoden 2018 maastokarttaan. Kirjan aukeamilla rinnakkain avautuvat karttalehdet eri vuosikymmeniltä mahdollistavat helpon ja kiinnostavan muutosten tarkastelun. Teoksessa on myös mukana runsaasti historiallisia karttoja sekä vanhoja ilma- ja valokuvia Lahden alueelta. Kirjan alussa on Lahden seudun kartoituksen historiallisista vaiheista kirjoittanut lahtelainen kaupunkikulttuurin harrastaja, tietokirjailija Hannu Kivilä. Lahtelainen historian harrastaja, varatuomari Vesa Tähtinen on kirjoittanut kirjan muut tekstit, kuvauksen Lahden kehityksestä nykyhetkeen asti sekä kaikki maastokarttoihin- ja ilmakuviin liittyvät tekstit.

Kirjaan on kirjoittanut esipuheen Lahti-Seuran puheenjohtaja Sauli Hirvonen. Lisäksi hän on kirjoittanut kirjaan aiheista Ylinen Viipurintie ja Lahden rautatiet.

Kirjaa saa noudettua Lahdessa elokuvateatteri Kino Iiriksestä (ohjeet alla olevassa linkissä). Postitilaukset kustantajalta ja rajoitettu erä Pekka Productions -verkkokaupasta. Tulee myyntiin myös kirjakauppoihin.

Lisätietoja kuten maksuohjeet Lahti-Seuran nettisivuilta.

Koko: 235 x 292 mm
Sivuja: 176
Värisyys: 4-värinen
Hinta: 48 euroa
Sidottu: ISBN  978-952-5671-89-6
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö AtlasArt yhteistyössä Lahti-Seuran kanssa

Sietikka – Lähiluontokohde

Lahden Koiskalassa metsän siimeksessä, kiven heiton päässä Villähteelle vievältä Koiskalantieltä sijaitsee suppalampi Sietikka. Paikoin tiheän metsän lomasta on nähtävissä syvällä supan pohjalla kimmeltävä lammen vesi. Alueen puusto on valtaosin havupuuta, mutta silmiinpistävästi joukossa on jyhkeitä lehtikuusia sekä paljon eri ikäisiä tammia.

Puuston monimuotoisuus kielii siitä, että paikalla on rampattu vuosien saatossa lukuisia kertoja. Koiskalan kartanon väellä lienee ollut paikalle enemmänkin käyttöä sekä matkalaisilla ennen heitä. Länsireunalta löytyy kivistä koottu kehä, ns. käräjäkivet. Lampi ympäristöineen sisältää monenmoista mielekästä nähtävää suokasveista alkaen.


Luonnontilaiset lähellä kaupunkia olevat luontokohteet ovat harvassa, toivottavasti Sietikka saa jatkossakin pitää ”koskemattomuutensa”. Suosittelen tarpomaan paljain jaloin lammen pohjoispäässä lämpöisenä heinäkuisena päivänä ja ihastella kihokkeja. Likempänä syksyä voi nauttia suopursujen tuoksusta ja bongailla vaikkapa lakkoja.



Lammesta voi löytää myös ahventa ja jopa haukiakin on havaittu.

Kampusraitti Niemessä – 2-osainen

KAMPUSRAITTI AVAUTUU

Marraskuussa kirjoitin Lahen Lehessä uuden NiemiCampuksen avoimista ovista, jossa kävin piipahtamassa. Hiljattain kävin myös tutustumassa Mukkulanradan ympäristöön ja uuteen, juuri avattuun kampusraittiin.

Mukkulan ratapiha vuonna 2006. Vasemmalla oleva raide käytössä puunlastaukseen ja keskellä pystyyn lahoava koppi. Taustalla Iskun tehdas vielä alkuperäisessä ulkoasussa.

Tehdasrakennuksen saneerauksen yhteydessä myös tehtaan laiturin raide purettiin. Vaihde oli purettu jo tosin muutama vuotta aikaisemmin, kuin myös levytehtaalle vieneen raiteen vaihde. Ennen saaneerausta joissain havainnekuvissa rakennuksesta lähtee lasinen kävelysilta, joka ylittäisi rautatien. Ainakaan tässä vaiheessa sellaista ei ole rakennettu. En tiedä onko sellaista tulossa myöhemminkään. Mukkulankadun tasoristeykseen on mitä ilmeisemmin kohdistumassa Liikenneviraston teetättämiä turvallisuustoimenpiteitä. Jäädään odottelemaan minkälaisia.

Samassa yhteydessä Mukkulan ratapihan pohjoispuolelle rakennettiin Niemen yrityspuiston ja NiemiCampuksen yhdistävä kevyenliikenteen väylä. Raitin tieltä purettiin yksi läpiajettava raide, josta oli pisto päätepuskimeen. Jokunen vuosi sitten tällä raiteella lastattiin autonrenkaita venäläisvaunuun. Mukkulassa on useina vuosina lastattu puuta (katso ylempi kuva), joskin se on ollut satunnaista. Raiteen purun yhteydessä vanha vaihdekoppi sai myös lähteä.
Lisää Mukkulanradan liikenteestä.

Kampusraitin miljöötä marraskuussa 2018. Kiskot ja taustalla vanerista ja betonista valmistettuja erimuotoisia penkkejä.

Raitin miljöö on saanut vaikutteita rautateistä. Raitilla on kolmet raiteet, jotka noudattelevat oikeita rautateitä. Kiskot ovat kiinnitetty betonilaattoihin. Mittaa ei mukaan tullut, mutta silmämääräisesti näiden ympäristötaideteosten raideleveys on n. metri.
Raitilla on paljon istumapaikkoja, materiaalina on käytetty vaneria, metallia ja betonia.

KAMPUSRAITIN VAIKUTUKSIA

Kirjoitin joulukuussa 2018 Lahden Niemeen avatusta Kampusraitista, joka rakennettiin Mukkulan ratapihan pohjoispuolelle yhdistämään Niemen yrityspuiston ja LAMK:n NiemiCampuksen. Pyöräteistä olen kirjoittanut mm. täällä ja täällä. Jälkimmäisen linkin jutussa Pyörällä päästään Lahdessa osa 2 (24.6.2016) kirjoitin seuraavaa:

Lahden rundi?

Eli pyörällä Lahden ympäri? Kuten jo ensimmäisessä osassa totesin, Lahden kaupunkihan on hyvin mäkinen, mikä tietysti tekee siitä pyöräilijän näkökulmasta mielenkiintoisen ja ajoittain haastellisen.
Ajatuksena olisi jatkaa pyörätietä Niemestä Mukkulanradan vartta aina Myllypohjaan asti ja sieltä Tonttilan kautta pääradanvarteen ja Askon alueelle. Nythän Niemestä Myllypohjan itä-länsisuuntainen poikittaisliikenne (kevyt) on suhteellisen huonolla tolalla ja epäyhtenäinen.
Tällaisellä väylällä lahtelaisivat saisivat oman baanan eli lahtelaisittain rundin. Rundilla ei olisi juurikaan nousuja ja sen varrelle sijoittuvat Niemen kampusalue, Vipusenkadun koulutuskeskus sekä satoja teollisuustyöpaikkoja. Rundi ei siis olisi itsetarkoitus vaan se yhdistäisi rautatieaseman seudun ja radanvarren ’pohjoisen’ opiskelu- ja työpaikat.
Näin Lahti saisi ympyräradan pyöräilijöiden käyttöön.

Mukkulan rata Vanhantien sillalta kuvattuna Iskun tehtaiden suuntaan syksyllä 2018. Radan vieressä kulkee polku. (Sauli Hirvonen)

Nyt kun raitti on virallisesti ollut auki tammikuusta asti, voisin hieman tehdä yhteenvetoa havainnoistani.

Mukkulan rataa Verstaskadun tasoristeyksestä itään päin. (Kuva Sauli Hirvonen)

Nykyinen työpaikkani on (muutaman vuoden tauon jälkeen) Mukkulanradan varrella. Tammikuusta lähtien olen sivusta seurannut raitin valmistumisen vaikutuksia lähinnä Mukkulankadulta itään päin. Olenkin ollut havaitsevani kasvavaa liikehdintää Mukkulan radalla, kun vertaan sitä muutaman vuden takaiseen. Vaikka junia liikkuu vain muutamana kertana viikossa, on riski onnettomuuteen, erityisesti siksi, että ihmiset tuntuvat liikkuvan radalla varsin huolettomasti. Rataa käytetään pyörätienä, lenkkeilypolkuna (monesti kuulokkeet korvilla) ja koirien ulkoiluttamiseen. Kuten kirjoitin em. sitaatissa, toivottavasti kaupungilla on suunnitelmia jatkaa kevyen liikeenteen väylää itään päin. Ainakin tämän rajallisen kokemukseni mukaan ilmeisesti tarvetta on.

Jatkuuko raitti tulevaisuudessa Niemenkadun yli rantaan? Kuva on syksyltä 2018. (Sauli Hirvonen)

Lisäksi kun Niemen uusi asuinalue valmistuu, lienee selvää (?), että kaupunki jatkaa Kampusraittia Niemenkadun yli rantaan. Itsekin välillä toki tykkään kulkea rannan kautta Niemeen ja siitä Mukkulankadulle. Ehkä tulevaisuudessa tämä reitti on selkeästi yhtenäinen koko matkaltaan.

Lähiöravintolakierros

Kesäillat ovat otollisia hetkiä pyöräretkille. Pelkäksi pyöräilyksi eräs torstai-ilta ei jäänyt, sillä ajatuksena oli myös nauttia muutama olut. Kesällä tuntuu olevan hieman enemmän aikaa kirjoitella, joten miksei siis jakaisi (tyhjyyttä kumisevia) seikkailuja muillekin. Seuraavana siis Etelä-Lahteen suuntautuva reissutarina.

Anttilanmäen baari

1. Anttilanmäen baari

Ensimmäinen rasti oli Kerintiellä sijaitseva Anttilanmäen baari. Vierailu täällä oli ensimmäinen sitten vuoden 2007, kun järjestimme silloisen levy-yhtiömme kanssa
Testicals-bändin levynjulkaisukeikan. En muista ainakaan että paikka olisi juurikaan muuttunut niistä ajoista.
Baari sijaitsee 50-luvulla valmistuneessa rintamiestalon yksikerroksisessa siipirakennuksessa, jota on ilmeisesti jatkettu useampaan kertaan? Sisustus oli hyvin 80-90-luvun tyylinen. Vessat olivat hyvin saavutettavissa. Tiskin takana asiakkaita ilahdutti iso koira, joka tosin ei korvaansa letkauttanut. Onneksi.
Baarin terassi oli kotikutoinen, kuin mikä tahansa omakotitalon sekalaisin puutarhakalustein varustettu terassi. Aurinko ei sille paikalle paistanut puuston ja rakennusten ansiosta. Lisäksi oli mahdollista pitää sadetta valokatteen alla. Ainoa kostea oli paita ja tuoppi.
Baari sulkeutui klo 21.

Laune Baari

2. Laune Baari

Anttilanmäeltä matka jatkui Launeelle Laune Baariin. Rakennus on tyylikäs 50-luvulla valmistunut alunperin kirjasto- ja pankkirakennus (kuvalinkki). Olinpa joskus asioinut rakennuksen pankkikonttorissa, ja aikoinaan nykyisen pubin kohdalla oli myös urheiluliike. Pankin tiloissa oli myös myöhemmin nyt jo lopettanut kioski ja sittemmin kirjastokin muutti entisen Lähteen koulun tiloihin. Launeenkadulla ihastelimme pummppuasemaa sekä harmittelimme vanhan rakennuskannan harvenemista. Sitä on aikoinaan riittänyt, onhan Launeenkatu (iki)vanha Lahden ”sisääntuloväylä”.

Baari oli sisältä ikään kuin kaksiosainen, etuosassa ravintolapaikat, sitten tiski ja sen takana mahdollisuus biljardin peluulle. Vessat löytyivät alakerrasta.
Baarin terassilla oli iso aurinkovarjo, mutta se ei estänyt aurinkoa paistamasta suoraan silmiin. Käänsin selän auringolle, ja ei mennyt kauaakaan, kun siirtyi
Mahdollista sadetta oli mahdollista pidellä rakennuksen lipan alla.
Baari sulkeutui klo 21.

Sitten oli suuntana Keijutie, jota matkasimme Mustanmäentietä pitkin ja keskustelimme vanhoista kaupparakennuksista, joita on mm. Ali-Juhakkalankadun ja Mustanmäentien risteyksessä. Jälkimmäisen nimen alkuperä ei ole tiedossa, mutta Marjukka Laapotti (Lahden paikannimistö) arvelee sen liittyvän Liipolankallioon tai Salinkallioon.

Keiju Pubi (ravintola)

3. Ravintola Keiju

Keskellä asutusaluetta Keijutien varrella punatiilisessä rakennuksessa sijaitsee Keiju Pubi. Rakennus on valmistunut joskus 1960- tai 70-luvulla. Tässä paikassa tuli käytyä jo 1980-luvulla, ei tosin alkoholiostoksilla. Paikka on nykyään Ravintola Keiju -nimellä vaikka kansanomaisesti paikkaa taidetaan kutsua Keiju Pubiksi. Kun Hennalan Shellin vieressä ollut Pieni Talo Preerialla -ravintola loppui rakennukseen purkuun, huhujen mukaan asiakkaat siirtyivät Keiju Pubiin ja Tappara Baariin.
Ainakin sisustus oli ravintolamainen ja siisti. Keittiön vuoksi sisällä oli kuuma. Terassi oli sen verran täynnä, ettemme sinne tungeksineet. Keijussa olikin vilkkain ilta niissä kohteissa joissa vierailimme.
Terassi oli valokate sateensuojaksi, edessä tosin oli autopaikat. Sisällä oli myös biljardipöytä, jota emme pelanneet. Baari sulkeutui klo 23.

Tirra
Olihan eteläisessä Lahdessa muitakin kuppiloita, mutta Keijun jälkeen suuntasimme keskustaan, sillä kello oli jo sen verran, että osa oli jo menossa kiinni. Ensimmäinen ravintola oli etelästä saavuttaessa olikin ravintola Tirra. Ei varsinaisesti lähikuppila, mutta jotain samaa henkeä kuitenkin. Sanomattakin on selvää, että se on tullut vuosien saatossa tutuksi, vaikken ole siellä ole hetkeen käynytkään. Mielenkiintoista oli tarkistaa paikka torstai-iltana. Saavuimme sen verran myöhään, että valitettavasti terassia oltiin jo sulkemassa, joten jäimme sisälle. Ilta Tirrassa sujuikin flipperin parissa. Saimme olla lähes rauhassa, asiakkaita ei juurikaan ollut. Tirralle onkin ilmaantunut kilpailijoita sellaisista kansankuppiloista kuten Las Palmas ja Hilma. Toki Tirrankin profiili on muuttunut omistajanvaihdoksen jälkeen.
Mainittakoon että Loviisankatu 8 on julkaistu kirja, jossa isossa roolissa on toki myös Ravintola Tirra. Lukusuositus vaikken kirjaa ole vielä nähnytkään.

Matka jatkui tästä, mutta se onkin toinen tarina.

Lähiseutumatkailua (2-osainen)

Kesäretki 2019 – osa 1/2: Nastola 

Kevyehkö kesäretki suuntautui eräänä sunnuntaina (14.7.) Nastolaan. Tällä kertaa ei tosin Uuteenkylään, kuten monesti aikaisemmin. Olen asunut joskus aikoinaan siellä muutaman vuoden ja eräästä Uudenkylän vierailusta olen kirjoittanut vuonna 2017. Nyt matka suuntautui Nastolaan ja tarkemmin Nastolan kirkonkylään, joka on kunnan entinen hallinnollinen keskus.

Matka alkoi Lahden rautatieasemalta eli matkakeskuksesta, johon saavuin hyvissä ajoin ennen junan lähtöä. Pyöräni jätin asemalle, josta noukkisen sen matkan päätteeksi. Aikainen saapuminen oli harkittua, sillä saisin muutaman kuvan aseman ympäristöstä, joka on parhaillaan muutostöiden alla. Postin talo ja tullirakennukset ovat purettu ja alueelle – Mannerheimintien molemmin puolin – nousee lähivuosina uusia rakennuksia.

Aseman vieressä ollut postitalo on purettu.

VR:n lippuautomaatit olivat pimeänä, mutta vastaan kävelleet junankuljettaja ja konduktööri neuvoivat R-kioskille, josta sain ostettu 3 euron hintaisen lipun Nastolaan. Junana oli Sm2, joita on vielä jonkin aikaa käytössä, ennen niiden liikenteestä poistamista ja romuttamista. Jo nyt näillä junilla matkustettaessa on koettavissa jonkinasteista nostalgiaa.

Sm2 Lahden asemalla.

Kymmenen minuutin matkan jälkeen hyppäsin (astuin) junasta Nastolan aseman laiturille. Räpsin muutaman kuvan asemanseudusta. Eräs havaintoni oli mm. se, että pohjoispuolen paikoitusalue näyttää olevan paikallisen nuorison suosiossa, ainakin ”poltetun kumin” määrän perusteella.
Matka jatkui Pysäkkitietä pitkin matka jatkui Nastolan kirkon suuntaan. Matkan varrella oli teollisuutta ja olipa entinen kauppa näyteikkuinoineen. Sellaisia näkyi erityisesti Villähteellä.

Vanha kauppa Pysäkkitiellä.

Ennen kunnantalolle menoa, katselin kirkonkylässä ympärilleni. Eri-ikäisiä kerrostaloja, joiden katutasossa oli liiketiloja. Kirkon likellä oli (vielä) puutaloja. Hieman syrjemmässä on muutakin nähtävää kuten Taidekeskus Taarasti, Matinpalomuseo ja kotiseutumuseo. Näihin kohteisiin en tällä kertaa suunnannut.

Kun antoi katseensa viipyä alueella, huomasi sen olevan tavallaan oikein idyllinen, seesteinen ja kerroksellinen. Alueen rakennuskanta muodostunut ajansaatossa, jonka sydän on ollut tietenkin kirkko vuodesta 1804 lähtien.

Piipahdin paikallisessa ravintolassa nauttimassa kahvit, jonka jälkeen kävin Nastolan komeassa kirkossa. Se oli tosin huputettu; se saa uuden maalipinnan kesän aikana. Kävin sisälläkin. Ensimmäisen kerran Nastolan kirkossa tuli käytyä muutama vuosi sitten Lahden seudun oppaiden järjestämässä Nastola-kierroksella.

Nastolan kirkko.

Kirkon jälkeen olikin vuorossa varsinainen kohde eli Nastolan entinen kunnantalo, joka jäi tyhjilleen vuoden 2016 kuntaliitoksen vuoksi. Nastola-seuran toimesta rakennus on herännyt tänä kesänä uuteen eloon kulttuurille (ESS 17.1.2019). Kunnantalon kesän ohjelmisto on nähtävillä täällä.

Entinen kunnantalo.

Sunnuntai-iltapäivän ohjelmaan kuului musiikkiesitys ja Matti Oijalan esitelmä Nastolan paikannimistöstä, joka oli matkan varsinainen tarkoitus.
Ennen esitelmää tutustuin tiloissa olevaan taidenäyttelyyn. Moniin rakennuksen huoneisiin oli ripustettu erilaista ja eritasoista kuvataidetta, josta erityisesti jäi mieleen Sami Funken valokuvanäyttely. Näyttely sisälsi runsaasti tyylikkäitä kuvia autioista ja rapistuvista rakennuksista. Taiteilijaesittelyssä hänestä kerrotaan seuraavaa:
”Hevonen oli Beethovenin aikana merkki vauraudesta ja asemasta ja sellainen piti myös säveltäjän saada, vaikkei mikään hevosmies ollutkaan. Koska hevonen kaikessa komeudessaan jäi hoitamatta ja ruokkimatta, se ennen pitkää sairastui ja kuoli.
Sami Funken kuvasarja hoitamattomista, aikansa komeista ja merkittävistäkin rakennuksista kuvaa tämän päivän Beethoovenin hevosta. Upeat rakennukset tyhjenevät, ne hylätään ja jätetään hoitamatta. Sitten koittaa päivä, jolloin niille ei enää voi tehdä mitään, ne kuolevat ja katoavat vähitellen luonnon valtaamina tai nopeasti moukaroituna tiilikasoiksi. Viiltävän kauniit kuvat herättävät tunteita, välinpitämättömyys raivostuttaa, mutta pysähtyneisyys vanhojen rapistuneiden talojen pihoissa tyynnyttää.”

Arkkitehti Matti Oijalan esitelmä “Nastolan vanhat paikannimet kertovat” kiinnosti sen verran paljon, että entinen valtuustosali oli väkeä täynnä ja vähän enemmänkin.
Oijalahan on tutkinut vanhojen paikannimien alkuperiä, aihe on kiinnostava, mutta myös haastava. Nimistön selvittäminen vaatii historian ja etymologian tuntemusta sekä tietysti oman paikkakunnan ominaispiirteiden tunnistamista.

Matti Oijalan esitelmä.

Monesti sanojen alkuperä voidaan vain pitää oletuksina ja nimistön tutkimus on myös
todennäisyyksien arviointia, toisiaan spekulaatioita, jopa arvailua. Oijalan mielenkiintoista esitystä oli miellyttävä kuulla. Yhteenvetona, että Nastolan paikannimistössä on vaikutteita idästä ja lännestä.

Tulevia muita mielenkiintoisia tilaisuuksia ovat 28.7. “Rakennetun ympäristön historiasta Nastolan kirkonseudulla” -esitelmä (arkkitehti Erkki Aarti kertoo) sekä 8.8. “Tyhjenevät tilat ja niiden uusi elämä” -dialoginen paneeli. Keskustelemassa kaupunginjohtaja Pekka Timonen, hallituksen pj. Jorma Ollila, tj. ja rock-ikoni Sipe Santapukki, Arkkitehtiliitto SAFAn pj. Henna Helander ja nastolalaislähtöinen arkkitehti Erkko Aarti. Keskustelun vetää yrittäjä ja konsultti, nastolalaistaustainen Jarkko Lehtopelto.

Esitelmän jälkeen kävelin linja-autopysäkille, ja ajoitus oli hyvä, sillä jo bussi numero 4 otti meidät matkustajat kyytiin kirkon edestä. Hinta oli 4,70 euroa ja matkakin kesti kauemmin kuin junalla. Mutta mikäs siinä oli katsellessa nauhataajaman maisemia.

Kesäretki 2019 – osa 2/2: Järvelä

Lähtö Lahden aseman raiteelta 4. Junaa odotellassa oli hyvää aikaa ”räpsiä” kuvia.

Kesän retkeilyt jatkuivat seuraavana maanantaina (15.7.) sunnuntaisen Nastola-matkan jälkeen. Tällä kertaa suuntasin taajamajunalla toiseen suuntaan eli Järvelään. Matka sinne kestää 17 min ja hinta on vain 2,30 suuntaansa. Sopiva kohde ja erityisen siitä tekee aseman seutu. Asema kuuluu Järvelän taajamaan, joka siis sijaitsee Kärkölän kunnassa. (Tässä vaiheessa huomio, että olen Järvelästä kirjoittanut aiemminkin, mutta
en ehkä muista missä julkaisin sen. Linkitän sen toki kun löydän sen).

Järvelässä sijaitsee Koskisen Oy:n puutuoteteollisuuteen keskittyvä tehdas. Puuta sinne kuljetetaan mm. junalla Venäjältä. Palaan siihen tuonnempana. Mielenkiintoiseksi Järvelän ratapihan tekee ylipäänsä sen kokonaisuus ja niistä erityisesti teollisuuden vielä käytössä olevat sivuraiteet. Lahti-Riihimäki -radalla sivuraiteet ovat käyneet vähiin. Asemarakennus on ollut jo tovin yksityisessä omistuksessa. Talon tuiman oloinen vahtikoira otti nytkin matkustajat vastaan. Onneksi aidan toisen puolen. Tein yleissilmäyksen asemalla ja siitä astelin – en lähimpään – vaan toiseksi lähimpään ravintolaan. Nautiskelin täyteläisen oluen ja somettelin puhelimelle. Olut oli varsinainen matkan tarkoitus, mutta koska paluujunaan oli aikaan reilusti, käyskentelin takaisin asemalle.

Raakapuuvaunuja. Molemmat pistoraiteet ovat saaneet uusia pölkkyjä ja uutta sepeliä. Takana vasemmalla Järvelän rautatieasemarakennus.

Kuten jo aiemmin hehkutin, ratapiha on kiinnostava, onhan siinä vielä neljä läpiajattevaa raidetta, joista kolme on sähköistetty. Neljännellä raiteella ilmeisesti lastataan sepeliä. Koskisen Oy:n käytössä ovat kaksi sivuraidetta, joista toinen on aiemmin mennyt meijerille ja toinen kiersi aikoinaan Hähkäjärven toisen puolen. Nyt se päättyi muutaman sadan metrin päähän vaihteesta. Toisella raiteella oli toistakymmentä venäläistä raakapuuvaunua, joista suurin osa oli tyhjätty. Molempia raiteita on kunnostettu, ts. vaihdettu pölkkyjä ja lisätty tukevuutta sepelillä.

G-juna Riihimäelle.

Mukava piipahtaminen naapuriin, sääkin suosi. Retkeen kului noin kaksi tuntia.

Alunperin matkailusarja piti olla kolmiosainen, mutta kesäflunssan takia typistyi kahteen osaan.