Vuoden lopulla julkaisen valokuvakirjan LiikennemerkkejäLahdessa – ja muita havaintoja teiden varsilta. Kirja sisältää 164 valokuvaa Lahden seudulta vuosilta 2005-2023. Asiaa on hieman myös liikennemerkkien historiasta sekä Lahden pääväylien ja valtateiden rakentamisesta. Kirjan kuvat on jaettu viiteen eri teemaan, joista laajin keskittyy vanhoihin liikennemerkkeihin. Tieliikennelain muutos vuonna 2020 toi muutoksia myös liikennemerkkeihin; yhdessä teemassa esitelläänkin uusien merkkien käyttöä. Kolmannessa teemassa esitellään erikoistapauksia, mistä alla yksi esimerkki. Omat teemat on myös erilaisilla liikenteen ohjaukseen tarkoitetuilla valoilla sekä puomeilla, tiemerkinnöillä ja muilla teihin liittyvillä rakennelmilla.
Yllä on liikennemerkkikuvauksen viimeisin esimerkki Lahdesta, joka kuvastaa huolimatonta ja/tai luovaa merkin käyttöä. Kyösti Kallion kadun ja Paasikivenkadun risteyksessä kaivon kannesta varoitetaan Rautateiden tasoristeyksen ennakkomerkillä (A28.1). Rautatietä ei ole lähimainkaan. Tosin mainittakoon, että kuvan risteyksestä käännyttäessä oikealle pääsee Paasikivenkatua pitkin Salpausselänkadulle, jossa oli satamaradan tasoristeys vielä reilut kymmenen vuotta sitten. Yllä olevan kuvan mukaisia samanlaisia tieliikennelain vastaisia esimerkkejä löytyy myös kirjasta.
Liikennemerkkikirja on osana Lahti-valokuvakirjojen sarjaa, ja on sarjan kolmas osa. Edelliset olivat Lahti-tatuoinnit sekä kaupunkikulttuurikirja Tunnelmia Lahdesta. Tekeillä on vielä sarjan neljäs osa Rautateiden Lahti.
Julkaisijana toimii tuttu Pekka Productions. Kirjaa on tilattavissa sivuston verkkokaupasta.
Helsingin Sanomat uutisoi 17.5.2023 Katajanokalle sijoitettavista junanvaunuista. Katajanokan satamaan oli rautatieliikennettä vuoteen 1980 saakka. Raiteet näkyvät vanhatkartat.fi-sivuston vuoden 1979 kartassa, ja kuvia on nähtävillä mm. vaunut.org-sivustolla (hakusanalla Katajanokka). Nyt alueen rautatiehistoriaa halutaan tuoda esille asettamalla kiskojen päälle kolme vanhaa avovaunua terassikäyttöön.
Samantyyppistä olen ehdottanut Lahden satamaan jo aiemmin. Ehdotus on luettavissa tulipyörä.fi-sivustoltani. Totean siinä, että Lahdelle tärkeää teollisuus- ja rautatiehistoriaa voitaisiin tuoda esille sijoittamalla museotavaravaunu satamaan. Vaunu voisi olla esimerkiksi vanha (G-tunnuksellinen) umpitavaravaunu. Vaunu ei olisi pelkästään staattinen muistomerkki vaan sitä voitaisiin käyttää vaikkapa esiintymislavana sataman tapahtumissa tai muuna tilana.
Vaunu olisi konkreettinen muistutus Lahden kehitykseen vaikuttaneista seikoista kuten rannan teollisuudesta, itse satamasta ja sinne johtaneesta rautatiestä. Lisäksi puinen junanvaunu sopisi hyvin koko satama-alueen puuteollisuushistoriaan ja tavaravaunu tukisi myös ranta-alueen teollisuusrakennusten historiaa sekä niiden uudelleenkäyttöä.
Vesijärveen satamaan sopisi vaikkapa tämäntyylinen Gb-umpitavaravaunu. Kuvan vaunun omistaa Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry.
Lahden sataman suojeltu rautatie purettiin vuonna 1994 Jalkarannantieltä saakka. Vuoden 1992 kartassa se vielä näkyy pistoraiteineen.
Komeita punatiilirakennuksia puusepäntehdasta, tulitikkutehdasta ja margariinitehdasta sekä lasitehtaan savupiippua lukuunottamatta kaikki muu on hävinnyt. Niemenkadun entinen paloasema on muistutuksena teollisuusajoista. Syksyllä 2022 ilmeni, että lasitehtaan savupiipun olemassaolo on uhattunu. Totesin Hollolan Lahti -lehden 1/2023 pääkirjoituksessa:
”Kuten viime pääkirjoituksessa kirjoitin, Lahden sataman viimeisiä teollisuusajan merkkejä ovat punatiilinen puusepäntehdas sekä lasitehtaan vanha piippu, joka on rakennettu vuonna 1954. Kaikki muu Ankkurinkadun/Satamakadun ja järven väliltä on purettu, asemarakennusta ja makasiinia lukuunottamatta. Lasitehtaan piipun kunto vaatii sen purkamista tai korjaamista. Rakennusvalvonta ei antanut omistajalle aiemmin lupaa piipun purkamiseen. Ankkurin piippu on tärkeä symboliarvo koko Lahdelle: Onhan koko savupiipputeollisuudella ollut suuri merkitys Lahden kehitykselle, ja sitä kautta se on myös lahtelaisen identiteetin peruspalikoita. Savupiiput olivat myös Werner von Hausenin kaupungin vaakunaehdotuksen aiheena vuonna 1910.”
Lasitehtaan piippu Ankkurissa.
Artikkeli on julkaistu alunperin Lahen Lehessä 18.5.2023
Osuuskauppa Hämeenmaan kaavailema Lahden Aleksanterinkadun ylittävä kävelysilta on herättänyt paljon keskustelua. Viime vuonna sillasta järjestettiin suunnittelukilpailu, josta itsekin kirjoitin täällä. Lopulta neljästä vaihtoehdosta valittiin ehdotus nimeltään Seitti. Siltaa on kannatettu, mutta myös vastustettu, syinä jälkimmäiseen ovat kaupunkikuvalliset seikat sekä myös se, että silta olisi vain yrityksen omistaman hotellin vieraiden käytössä. Etelä-Suomen Sanomat järjesti lukijoilleen äänestyksen sillasta; sitä kannatti 2500 äänestäneestä yli 1600.
Hämeenmaan silta ei suinkaan ole ensimmäinen Aleksanterinkadun ylittävä silta. Vuonna 1896 aloitettiin Loviisa-Vesijärven rakentaminen, mikä antoi mm. Vesijärvenkadun kaarevan muotonsa sekä Aleksanterinkadulle (ja Kirkkokadulle) sillat. Rautatien rakensi yksityinen osakeyhtiö, joten sikäli nyt suunnitteilla olevan kävelysillan tilanne ei sinänsä ole poikkeuksellinen verrattuna 1900-luvun vaihteeseen. Toki sinänsä se ei ole peruste tai puolustus nykyisen sillan rakentamiselle vaikka suunnittelussa on haettu vaikutteita vuonna 1960 puretusta rautatiesillasta.
Vaikka Aleksanterinkatu on ollut aiemmin osana Ylistä Viipurintietä, sittemmin toiminut koko kauppalan ja kaupungin lävistävänä pääväylänä, on sen rooli muuttunut vuosikymmenten saatossa ”pelkäksi” kaupungin pääkaduksi.
Yleisesti tällaisissa tapauksissa on hyvä, että asiasta käydään julkista keskustelua, ja kuullaan argumentteja niin puolesta kuin vastaankin. On myös hyvä pohtia kuinka paljon ja minkälaisia vaikutuksia kaupunkikuvaan ja julkiseen tilaan on yksityisten yritysten hankkeilla, oli kyse sitten mm. yksittäisistä rakennuksista ja rakennelmista tai kokonaisista asuinalueista.
Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto, Lahti-Seura ry:n kokoelma.
Sisältö: Aleksanterin-Vesijärvenkadun risteys n. k. Möysä silta ja Loviisan rata 1950-luku.
Aleksanterinkadun rautatiesilta ei ollut ainoa silloisen valtaväylän kanssa risteävä silta Lahdessa. Heinolan rautatie valmistui 1932 ja samalla Joutjärvelle valmistui valtatien (tie muutettiin valtatie 12:ksi vuonna 1938) ylittävä rautatiesilta. Tässä kuvassa (vaunut.org) on ratatyöt käynnissä juuri sillan kohdin. Onko silta rakennettu vasta suurimpien maansiirtotöiden valmistuttua?
Joka tapauksessa lähes 50 vuoden ajan tuon kapean ja matalan sillan kautta kulki lähes kaikki alueen itä-länsisuuntainen liikenne. Monet muistelevat tätä paikkaa kapeuden vuoksi hyvinkin haasteelliseksi, ja ilmeisesti kolhuiltakaan ei säästytty.
Heinolan rautatien silta ylittää entisen maantien.Nykyisin tämä osuus Sotkankatua on vain kevyen liikenteen käytössä. Asfaltissa näkyy vanhan tien linja.
Kävelen lähes viikottain matkakeskuksen kautta radan vartta pitkin, joten alueen muutoksia ei ole voinut olla huomaamatta. Toki seuraan, jos en suorastaan aktiivisesti, niin ainakin säännöllisesti radanvarren suunnittelua. Olen kirjoittanut aiheesta sekä sivunnut aihetta useita kertoja Lahen Lehessä (mm. Radanvarren ideakilpailu 14.12.2012, Radanvarsi ja Salpausselkä 20.9.2015 ja Vau!(?) (18.10.2015), sillä aihe on kiinnostava. Radanvarsi on kaupunkikuvallisestikin tärkeä ja herkkä, ja aihetta on hyvä käsitellä niin lahtelaisten kuin ohikulkijoiden näkökulmastakin.
Asemanseutua vuonna 2009, ennen matkakeskuksen rakentamista. Postitalo valmistui v 1960 ja se purettiin vuonna 2018.
Kirjoitin radanvarren rakentamisen haasteista Radanvarren ideakilpailu -artikkelissa, erityisesti siitä miten kaupungin omaleimaisuus otetaan huomioon rakentamisessa. Tässä kirjoituksessa tiivistän artikkelissa esittämäni ydinajatuksen.
Tärkeä kysymys suunnittelussa onkin se, näyttäytyykö Lahden radanvarsi nk. konseptirakentamisen mallioppilaana? Toisin sanoen, huomioidaanko kaupungin erityispiirteet vai jäävätkö Salpausselkä ja tyylikäs teollisuusarkkitehtuuri massiivisen rakentamisen varjoon (kirjaimellisesti)?
Radan varteen on jo noussut (robotti)parkkitalo ja kaksikerroksinen pysäköintitaso, joiden esteettisyys ei häikäise. Aivan kuin kaupunkia haluttaisiin piilotella laajojen seinäpinta-alojen avulla tuhansilta Lahden läpi matkustavilta ihmisiltä. Rautatiealueita pidetään rumina (se on makuasia), joten lähestymistapa on ymmärrettävää, se vain usein toteutetaan hieman nurinkurisesti.
Jaksonkadulle nousee uusia kerrostaloja.Parhaillaan entisen tullikamaran paikalle Jaksonkadulle on nousemassa uusia kerrostaloja.
Lahden Talot oy:n sivuilla kerrotaan että ”Jaksonkadun uudiskohde kehittää kaupunkikuvaa”:
Jaksonkadun rakennusten julkisivuissa käytettävä näyttävä ympäristötaide on kunnianosoitus radanvarren pitkälle historialle. Kortteli on nimetty ”Ratavarren Tarinaksi”. Tulevan uudiskohteen seinissä vanha puinen Lahden Rautatieasema-rakennus piirtyy luonnollisessa koossaan upeina graafisina kuvioina osaksi urbaanin Matkakeskuksen kaupunkikuvaa. Taideteoksen nimi on ”Ratavarren Aarre” ja sen on suunnitellut taitelija Tatu Tuominen ja taidekoordinaattorina on toiminut Upeart. Julkisivuissa käytetään sekä tiilipintaa että graafista betonia.
”Kehittää kaupunkikuvaa” voi kuulostaa liioittelulta, minkä tietenkin ymmärtää mainostekstiksi. On tietysti hienoa, että alueen historiaa halutaan tuoda esille tällä tavoin, ja toki tavoitteena on laadukasta rakentamista ja hyvää asumista. Meille muille kaupunkilaisille, jotka emme asu tai käy tulevissa asunnoissa, korostuu alueen erilaisten historiallisten kerrostumien vuoropuhelu, joka parhaimmillaan luo esteettisesti miellyttävän kaupunkikokemuksen. Kaupunkikuvaa rikastaa myös rakentamattomat rakennukset eli kärjistetysti se, mitä jätetään rakentamatta.
Radanvarren viherkaista yhdistäisi Asemantaustan ja Radiomäen. Se edellyttäisi myös tunnelin rakentamisen rautatien ali. Kuva Lahden kaupungin karttapalvelu (2019), grafiikka Sauli Hirvonen
Salpausselän korostaminen voitaisiin toteuttaa viherkäytävällä, joka kulkisi Mannerheimintien yli. Ikään kuin maa olisi vyörynyt alas ja tehnyt luiskan kulkua varten. Liikenne kulkisi ”luiskan läpi” tunnelissa.
Joka tapauksessa kun tavararatapiha jossain vaiheessa siirtyy ja raiteiden määrä vähenee, voitaisiin viherkaista kohdin tehdä alikulku Radansivukadulle. Näin saataisiin viheryhteys Radiomäeltä Launeen perhepuistoon.
Vesijärven rantaan Lahden Satamaraitille pystytettiin 27.5. uusi maamerkki. Lahti-kirjaimet muistuttavat ympäristöpääkaupunkivuodesta ja nostavat esiin paikallista puuosaamista. Kirjaimet on 10 metriä pitkä ja 2,5 metriä korkea puinen teos, jonka muoto mukailee Lahden kaupungin logoa.
Teos on paikallisten puuseppien käsialaa, lue lisää Ympäristöpääkaupunki-sivustolta.
Aleksanterinkatua länteen. Aikoinaan etualalla oli Loviisan rautatien silta. Uusi rakennusten väliin tuleva silta sijoittuisi idemmäksi Sokoksen eteen.
Seurahuoneen ja Sokoksen yhdistävästä ylikulkusillasta järjestetään arkkitehtuurikutsukilpailu. Lahden kaupungin nettisivuilla on julkaistu neljä ehdotusta.
”Kilpailutehtävänä on suunnitella korkeatasoinen, visuaalisesti ja toiminnallisesti mielenkiintoinen silta.” Korkeatasoisessa sillassa alituskorkeutta on olosuhteisiin tarpeeksi, mutta mitä on ”toiminnallisesti mielenkiintoinen”? Että silta toimittaa sille määrättyä tehtävää eli mahdollistaa vaivattomasti kulkijan vaihtamaan rakennuksesta toiseen? Määritelmät ovat tietysti kaupunkisuunnittelujargoniaa, ja saivartelusta siirrymme itse aiheeseen eli siltaehdokkaisiin. Alla pikakatsaus tarjontaan.
Kaikki neljä siltaa ovat keskenään tarpeeksi erilaisia – mikä on tietysti vaihtoehtojen kannalta hyvä asia. Ehdotukset voidaan jakaa kahteen leiriin, joista toisen leirin edustajat erottuvat selvästi edukseen. Omasta mielestäni parhaimmat vaihtoehdot ovat Hiljain ja Seitti. Ne ovat kevytrakenteisia, ilmavia ja läpikuultavia. Molemmista näkee hyvin ulos ja ulkoa sisään. Molemmissa on myös hillitty valaistui. Kuten Seitin tekstissä todetaan: ”Sillan kevyt ja ilmava rakenne antaa keskustan katumaisemalle ja toiminnoille tilaa ja tuo samalla paikkaan omaleimaista ilmettä.” Hiljain ja Seitti pyrkivät olemaan siltoja ja sulautumaan ympäristöön, sillä rakennelma tulee joka tapauksessa herkälle ja näkyvälle paikalle. Tarkoituksena että huomio ei kiinnity liikaa rakenteisiin vaan istuu ympäristöönsä.
HALO ja Lento ovat raskaampia, vaikka esimerkiksi Lenton julkisivun rei’itetyn heijastavan metallin kerrotaan keventävän rakennetta. Vaikka HALOkin pyrkii peilaamaan ympäristöä, raskaanoloinen silta luo enemmän varjoa kuin valoa. Lisäksi sen sisältä ei ole näkymää kadulle ja toisin päin. HALOsta todetaan: ”Toisaalta outo kappale erottuu ympäristöstään epärakennuksena, joka antaa paikalle näyttävyydellään lisäarvoa.” Lentonkin sisältä on rajallinen näkymä kadulle ja tarkoituksenmukaisesti kadulta ei näe sillan sisälle. Lentokin keskustelee ympäristönsä kanssa: ”Heijastava kaksoisjulkisivu peilaa pehmeästi ympäristön sävyjä” ja ”Perforoitu metallilevy suojaa ikkunoita suoralta auringonpaisteelta ja sisätilaa kuumenemiselta.” En usko että tämä on kovinkaan oleellinen ongelma, sillä siltaa ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen oleskeluun. Silti sillalta olisi voitava ihailla aamuaurinkoa ja erityisesti auringonlaskua, joka näkyy Aleksilla piirtäen hienosti itäisen kaupunginosa silhuettia. Valon, näkymän ja katutilan avaruudentunnun takia isot ikkunat olisivat ainoat vaihtoehdot.
Puuta materiaalina korostettiin lähes kaikissa vaihtoehdoissa, mikä lienee jo nykyaikana itsestäänselvyys (ainakin suunnitelmissa).
Ehdotukset ovat esillä ja avoimesti kommentoitavissa 30.4.2021 asti.
Siltaa on vastustettu ihan perustellusta syystä: Aleksanterinkatu halutaan pitää avoimena, myös historiallisista syistä, onhan se aikoinaan ollut osa yhden eteläisen Suomen pääväylistä. Toinen argumentti on ollut se että sillan rakentaja on yritys, joka haluaa sillan kautta edistää liiketoimintaansa ja näin ”turmelee” yhteistä omaisuutta yksityisen voitontavoittelun edellä. Tuo on toki laajempi ja hankalampi kysymys kaiken kaikkiaan. Itselläni ei ole sen kummempaa mielipidettä asiasta. Luulen että silta on sen aikaa paikoillaan kunnes on peruskorjauksen aika, jolloin sillan omistaja haluaa purkaa sen. Ehkä tuolloin sillalle löytyy puolustajia.
Em. siltasuunnitelman lisäksi parhaillaan suunnitellaan puista siltaa osana Sairaalanmäen kaavoitusta. Näin ollen Loviisan ratapohjan ylittävän sillan kautta pääsisi kulkemaan Vesijärvenkadulta sairaalaan. Lahden mäkinen maasto antaisi hyvät puitteet suunnitella ja rakentaa enemmänkin siltoja yhdistämään mm. ulkoilureittejä, jolloin tuettaisiin korkeatasoista puuarkkitehtuuria näyttävin valoteoksin. Olen silloista kirjoittanut täällä ja täällä.
ESS:n juttu on tilaajille, mutta kuvituskuvana on havainnekuva kaksimetrisistä liimapalkeista, joista muodostuu ”LAHTI”. Teos myös valaistaan. Selfie-paikka pitäisi valmistua tammikuussa tai viimeistään myöhemmin keväällä. Teos toteutetaan yhteistyössä Ympäristöpääkaupunkihankkeen ja Pro Puun kanssa.
Samantyyppisiä rakenelmia Suomessa on jo aiemmin toteutettu kuten ”My Helsinki” ja ”Kiss My Turku”.
Lahtiwood-sivusto perustettiin vuonna 2018 kertomaan monitahoisesta ja -tulkintaisesta LAHTIWOOD-teoksesta. Lisää teoksesta täällä.
Lahden kaupunki järjesti syksyllä 2017 julkisen taidehakukilpailun, jolla on tarkoitus piristää Rautatienkatua. Kilpailuun osallistui yhteensä 27 työtä, joista 12.12.2017 palkittiin kaksi installaatiota ja kaksi seinämaalausta.
Osallistuin ehdotuksellani nimeltään Rautatien katu. Siinä symbolinen rautatie olisi kivetty katuun. Sittemmin olen törmännyt mm. ulkolaisilla nettisivuistoilla samanlaisiin rautateiden ”muistomerkkeihin”.
Samantyyppinen idea toteutettiin hiljattain Turussa. Entisellä raitiotievarikolla oli kivetty ”raitiotie” kunnioittamaan vuonna 1977 purettua raitiotietä. Katso kuvat Vaunut.org:ssa: kuva 1 ja kuva 2.
Osuuskunta Lahden Seudun Kulttuuri- ja elämysmatkailu (ELMA) järjestää yhteistyössä Lahti-Seuran, Lahden Videokuvaajien ja Lahti-oppaiden kanssa lauantaina 5.9. klo 10.00-15.30 Älykäs Ylinen Viipurintie -tapahtuman. Tapahtuma alkaa Kino iiriksessä klo 10.00 puolentoista tunnin tilaisuutena. Kaupungin tervehdyksen Kino Iiriksessä esittää Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Hannu Rahkonen. Tutkija Riitta Niskanen kertoo Lahden keskustan pääväylän Aleksanterinkadun synnystä 1870-luvulla Lahden palon jälkeen. Katu syntyi ikiaikaisen Lahden keskustan halkaisseen Ylisen Viipurintien reitille.
Lahden Videokuvaajat ovat keränneet koosteen Lahden keskustaa 1950- ja 60-luvuilla
valmistuneista filmeistä seuraavana kerrostumana Lahden ydinkeskustan historiassa.
Viime syksyn ja alkukevään aikana ELMAN ”Luonnosta ja kulttuurista elinvoimaa” hankkeessa koottiin päivitetty tarina Lahden keskustan reitistä torilta hiihtomäen juurelle. Hankkeen pohjalta on valmistunut suomeksi, englanniksi ja venäjäksi käytettävissä oleva reitin opastuspaketti, jota voivat hyödyntää sekä Lahden ydinkeskustaa esittelevät matkaoppaat että omatoimimatkailijat.
Reitin varrelle on asennettu QR-koodeja, joita avaamalla matkailijat ja oppaat saavat tarinta esille mobiililaitteisiinsa. Reitin pituus on 2,3 km. Klo 12 kokoonnumme Lahden torille, jossa opastettu reitti avataan virallisesti Lahti-Seuran puheenjohtaja Sauli Hirvosen avajaispuheella. Tilaisuudessa kuullaan musiikkia. Sen jälkeen n. klo 12.30 reittiin jo aiemmin tutustuneet oppaat lähtevät johdattelemaan tilaisuuden osanottajat
kävelyreiteille. Olemme varautuneet opastamaan kävelyretkelle lähteviä ryhmiä suomeksi,
englanniksi ja venäjäksi.
Ennakkoilmoittautuminen Kino Iiriksen tapahtumaan, toritapahtumaan ja kävelytapahtumaan koronan vuoksi tärkeää, että voimme huolehtia tapahtumaan osallistuvien turvallisuudesta ja järjestää tilaisuuksissa oppaiden johdolla riittävät turvavälit. Otamme ilmoittautumisia vastaan 31.8. saakka tapahtuman Elman kotisivulla olevan linkin kautta, puhelimitse numeroon +358 50 5213795
ja sähköpostilla: info@elamysmatkailu.fi. Tapahtumaan voi ilmoittautua myös pistäytymällä Elman toimistossa Loviisankatu 3. Toimisto on avoinna keskiviikkoisin klo 12.00–15.00.
Tapahtuma on yksi Ympäristöpääkaupunki Lahti 2021 kansalaistapahtumia.
Älykäs Ylinen Viipurintie -karnevaali- ja kulttuuriliikuntatapahtuma
Ympäristöpääkaupunki Lahti 2021 -hengessä
Lauantaina 5. syyskuuta 2020
Lisätietoja:
Antti Holopainen +358400417390
Sauli Hirvonen +358503085303
