Salpausselän sillat

sillat.jpg
Puinen kevyen liikenteen silta Hollolankadun yli?

Lahdessa Wanhalla Walimolla järjestettiin 13.5.2009 keskustelutilaisuus, jossa kuultiin puheenvuoroja Lahden kaupunkiympäristön tilasta ja kehittämisestä. Tilaisuus liittyi Lahden arkkitehtuuripoliittisen ohjelmaan APOLIin.

Tilaisuudessa kuultiin eri alojen asiantuntijoita, joista jokainen esittivät omia näkemyksiää Lahden rakennettusta ympäristöstä. Eräs asiantuntija nosti esille Ankkurin puuarkkitehtipuiston. Puisto on saanut arvostusta osakseen, lähinnä täällä vierailevilta, mutta myös lahtelaiset ovat pikku hiljaa lämmenneet tälle teoksien kokonaisuudelle. Sibeliustalon edustalla oleva puinen taksikatos oli hänen mielestään onnistunut. Asiantuntija antoi esimerkin miten puiston teemaa voisi kokeilla muuallakin Lahdessa ja kehotti miettimään, voisiko konseptia laajentamaan koskemaan Lahden kaikkia linja-autopysäkkejä. Hyvä huomio, jota toki voidaan jatkojalostaa.

Kolmen sillan kokonaisuus

Lahdessa on tunnetusti hyvät ulkoilureitit Salpausselän maastoissa urheilukeskuksessa sekä aivan keskustassa Radiomäellä. Viime vuosina näitä reittejä on pyritty korostamaan yhtenäisenä ulkoiluverkostona erilaisten maastossa olevien merkkien avulla ja ulkoilualueiden kartoilla. Lahti on rakennettu osittain Salpausselän päälle ja sen rinteille, joten reunamuodostelman ”urbaania eroosiota” on aikojen saatossa voimakkaasti edesautettu rakentamisen avulla. Tämän huomaa Lahden keskustassa ja erityisesti liikenneväylien kohdalla. Harvoin tulee miettineeksi, kuinka paljon soraa ja hiekkaa on siirretty aikoinaan väylien kohdalla. Erityisesti satamaradan ja Heinolan radan sekä Hollolankadun ja Iso-Paavolankadun maastoleikkauksissa tällaiset maansiirtojen jäljet näkyvät hyvin. Nämä ”railot” olisivat mahdollisuus, joiden kautta yhdistystyisivät Lahteen liitetyt omninaisuudet, kaupungin puuseppäperinne ja rakennetun kaupungin luonnonläheisyys.

Muistelen, että useita vuosia sitten joku ehdotti juuri näiden teiden ja ratojen maaleikkauksiin siltoja. Paikat silloille olisivat satamaradalla, Hollolankadulla ja Iso-Paavolankadulla. Kolmen puisen sillan kokonaisuus keskellä kaupunkia, aivan luonnonläheisyydessä, toimisivat viheralueiden linkkeinä keskellä asfaltti- ja betoniviidakko, ne toimisivat osana viherkäytävää, jolloin kulku Salpausselällä kaupungin alueella helpottuisi. Sillat voitaisiin valaista pimeään aikaan.

Sillat korostaisivat Lahden kaupungin tiivistä luontosuhdetta, jotka hyödyttäisivät lahtelaisia liikkujia Salpausselällä vehreässä ympäristössä kaupungin keskellä ja samalla ne olisivat (valo)taideteoksia, uusia lahtelaisia maamerkkejä.

Samanlainen silta-ajatus on tullut esille myös kaupungin julkaisemassa Visio 2030:ssa.

Radanvarren rakentaminen

Radan varren rakentamisesta järjestettiin vuonna 2015 suunnittelukilpailu, johon osallistui useita töitä. Useissa suunnitelmissa Mannerheiminkatu muodostaa käytävän Salpausselän ja rakennusten väliin. Eteläisen kehätien valmistuessa Mannerheiminkadulta siirtyy keskustaa rasittava (raskas) läpiajoliikenne ja katu palvelee jatkossa enemmän keskusta-alueen sisäistä liikennettä.

Ratapihan ja Salpausselän väliin jäävä kapein kohta on jota kuinkin hieman tavara-asemalta länteen, alue jossa on edelleen rautatietoimintoja, tien eteläpuolella. Monissa suunnitelmissa tämä väli oli osoitettu rakentamiselle. Rakentamisen sijaan, olisi suorastaan luonnollista, että kaistan kapeimmalta kohdalta Radiomäeltä Mannerheiminkadun päälle rakennettaisin viherkäytävä, jossa katu ohjattaisiin tunnelliin. Näin mäki jatkuisi vihreänä käytävänä radan varteen asti. Rakentamista voisi silti osoittaa muilta osin kadun ja radan välille, mutta niin, ettei se kilpailisi Salpausselän kanssa. Suomessa aseman seuduista halutaan näyttämään urbaaneilta, mutta käytännössä suurten kaupunkien radan varret ovat hyvin yksitoikkoisia ja samankaltaisia. Viherkäytävä toisi Salpausselkää paremmin esille ja toisi väljyyttä radan varteen.

Viherkäytävän jatkeena olisi kevyen liikenteen silta, joka jatkuisi radan yli. Näin muodostuisi uusi väylä Radiomäen ja Launeen välille. Radan ylityksessä mallia voidaan ottaa Turusta, jossa aseman vierestä kulkee silta koko ratapihan yli. Tällainen silta voisi toimia myös kaupunkiin tuleville ja lähteville junille porttina. Silta tietysti rakennettaisin puusta ja valaistaisiin pimeän aikaan.

Arkkitehtorisesti laadukkaat puusta valmistetut sillat vahvistaisivat Lahden mainetta puuosaamisen kaupunkina. Samalla ne korostaisivat Salpausselän ja Lahden kaupungin yhteyttä, hyödyntäen luonnon ja ihmisen muovaamia maastomuotoja.

Sauli Hirvonen

Lähteet:
Lahen Lehti 15.8.2009
Lahen Lehti 14.4.2015