Kesäillat ovat otollisia hetkiä pyöräretkille. Pelkäksi pyöräilyksi eräs torstai-ilta ei jäänyt, sillä ajatuksena oli myös nauttia muutama olut. Kesällä tuntuu olevan hieman enemmän aikaa kirjoitella, joten miksei siis jakaisi (tyhjyyttä kumisevia) seikkailuja muillekin. Seuraavana siis Etelä-Lahteen suuntautuva reissutarina.
Anttilanmäen baari
Ensimmäinen rasti oli Kerintiellä sijaitseva Anttilanmäen baari. Vierailu täällä oli ensimmäinen sitten vuoden 2007, kun järjestimme silloisen levy-yhtiömme kanssa
Testicals-bändin levynjulkaisukeikan. En muista ainakaan että paikka olisi juurikaan muuttunut niistä ajoista.
Baari sijaitsee 50-luvulla valmistuneessa rintamiestalon yksikerroksisessa siipirakennuksessa, jota on ilmeisesti jatkettu useampaan kertaan? Sisustus oli hyvin 80-90-luvun tyylinen. Vessat olivat hyvin saavutettavissa. Tiskin takana asiakkaita ilahdutti iso koira, joka tosin ei korvaansa letkauttanut. Onneksi.
Baarin terassi oli kotikutoinen, kuin mikä tahansa omakotitalon sekalaisin puutarhakalustein varustettu terassi. Aurinko ei sille paikalle paistanut puuston ja rakennusten ansiosta. Lisäksi oli mahdollista pitää sadetta valokatteen alla. Ainoa kostea oli paita ja tuoppi.
Baari sulkeutui klo 21.
Laune Baari
Anttilanmäeltä matka jatkui Launeelle Laune Baariin. Rakennus on tyylikäs 50-luvulla valmistunut alunperin kirjasto- ja pankkirakennus (kuvalinkki). Olinpa joskus asioinut rakennuksen pankkikonttorissa, ja aikoinaan nykyisen pubin kohdalla oli myös urheiluliike. Pankin tiloissa oli myös myöhemmin nyt jo lopettanut kioski ja sittemmin kirjastokin muutti entisen Lähteen koulun tiloihin. Launeenkadulla ihastelimme pummppuasemaa sekä harmittelimme vanhan rakennuskannan harvenemista. Sitä on aikoinaan riittänyt, onhan Launeenkatu (iki)vanha Lahden ”sisääntuloväylä”.
Baari oli sisältä ikään kuin kaksiosainen, etuosassa ravintolapaikat, sitten tiski ja sen takana mahdollisuus biljardin peluulle. Vessat löytyivät alakerrasta.
Baarin terassilla oli iso aurinkovarjo, mutta se ei estänyt aurinkoa paistamasta suoraan silmiin. Käänsin selän auringolle, ja ei mennyt kauaakaan, kun siirtyi
Mahdollista sadetta oli mahdollista pidellä rakennuksen lipan alla.
Baari sulkeutui klo 21.
Sitten oli suuntana Keijutie, jota matkasimme Mustanmäentietä pitkin ja keskustelimme vanhoista kaupparakennuksista, joita on mm. Ali-Juhakkalankadun ja Mustanmäentien risteyksessä. Jälkimmäisen nimen alkuperä ei ole tiedossa, mutta Marjukka Laapotti (Lahden paikannimistö) arvelee sen liittyvän Liipolankallioon tai Salinkallioon.
Keiju Pubi (ravintola)
Keskellä asutusaluetta Keijutien varrella punatiilisessä rakennuksessa sijaitsee Keiju Pubi. Rakennus on valmistunut joskus 1960- tai 70-luvulla. Tässä paikassa tuli käytyä jo 1980-luvulla, ei tosin alkoholiostoksilla. Paikka on nykyään Ravintola Keiju -nimellä vaikka kansanomaisesti paikkaa taidetaan kutsua Keiju Pubiksi. Kun Hennalan Shellin vieressä ollut Pieni Talo Preerialla -ravintola loppui rakennukseen purkuun, huhujen mukaan asiakkaat siirtyivät Keiju Pubiin ja Tappara Baariin.
Ainakin sisustus oli ravintolamainen ja siisti. Keittiön vuoksi sisällä oli kuuma. Terassi oli sen verran täynnä, ettemme sinne tungeksineet. Keijussa olikin vilkkain ilta niissä kohteissa joissa vierailimme.
Terassi oli valokate sateensuojaksi, edessä tosin oli autopaikat. Sisällä oli myös biljardipöytä, jota emme pelanneet. Baari sulkeutui klo 23.
Tirra
Olihan eteläisessä Lahdessa muitakin kuppiloita, mutta Keijun jälkeen suuntasimme keskustaan, sillä kello oli jo sen verran, että osa oli jo menossa kiinni. Ensimmäinen ravintola oli etelästä saavuttaessa olikin ravintola Tirra. Ei varsinaisesti lähikuppila, mutta jotain samaa henkeä kuitenkin. Sanomattakin on selvää, että se on tullut vuosien saatossa tutuksi, vaikken ole siellä ole hetkeen käynytkään. Mielenkiintoista oli tarkistaa paikka torstai-iltana. Saavuimme sen verran myöhään, että valitettavasti terassia oltiin jo sulkemassa, joten jäimme sisälle. Ilta Tirrassa sujuikin flipperin parissa. Saimme olla lähes rauhassa, asiakkaita ei juurikaan ollut. Tirralle onkin ilmaantunut kilpailijoita sellaisista kansankuppiloista kuten Las Palmas ja Hilma. Toki Tirrankin profiili on muuttunut omistajanvaihdoksen jälkeen.
Mainittakoon että Loviisankatu 8 on julkaistu kirja, jossa isossa roolissa on toki myös Ravintola Tirra. Lukusuositus vaikken kirjaa ole vielä nähnytkään.
Matka jatkui tästä, mutta se onkin toinen tarina.