Lahti Design Festival Kasisalilla

LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin Lahti Design Festival käynnistyi Kasisalilla maanantaina 21.9. kestäen sunnuntaihin 27. päivään asti. Tapahtuma on siis vielä lauantaina ja sunnuntaina auki klo 12-18, ja osoite on tietysti Sammonkatu 8.

Rakennus on itsellekin tuttu monesta eri yhteydestä. Tutuimpana tietenkin legendaarinen Kasisali, jossa itsekin tuli 1990-2000-luvuilla käytyä katsomassa punkin ja hardcoremusiikin rytkettä. Kasisalin pääsisäänkäynti oli sisäpihan puolella. Näyttelytilan sisäänkäynnin vieressä oli myös Fillariklubin sisäänkäynti. Tila oli rakennuksen Sammonkadun puolella. Aktiivista musiikkitouhua sielläkin yleisesti harrastettiin, ja itsekin muistan käyneeni katsomassa ainakin yhden keikan. Rakennuksen Kauppakadun puoleisessa päässä oli tiloja koulutuksiin ja maankuulu Taideinstituutti.

Nyt järjestetty näyttely kuitenkin rajautui rakennuksen toiseen päähän ja Kasisaliin. Paikasta sivuilla todetaan osuvasti: ”8-Sali ei ole vain tapahtumapaikka, vaan pala Lahden kulttuurihistoriaa.
Sammonkatu 8 tiloissa on kasvanut kokonainen sukupolvi lahtelaista musiikkikulttuuria. Paikka on syntynyt myös yhteisön voimasta, kun 1980-luvulla punkkarit ja eläkeläiset löivät hynttyyt yhteen saadakseen tilan nuorten käyttöön. Nyt paikka herätetään jälleen henkiin. Epävarmoina aikoina tarvitaan juuri tällaisia tiloja, joissa ihmiset kohtaavat, syntyy uutta ja paikallinen kulttuuri saa vähän ravistelua.”

Paikkaan liittyy myös toinenkin historiallinen kiinnostavuus, joka yhdistää sen Lahti Design Festivaliin. Alunperin rakennuksessa toimi Häklin puusepäntehdas. Tehdas sai alkunsa vuonna 1925 (katso kuva) ja rakennusta laajennettiin useaan otteeseen. Huonekalutoimintaa kesti vuoteen 1964, ja vuosikymmenen lopulla rakennuksessa aloitti erilaisia kaupungin toimintoja. Nyt tämäkin rakennus on purku-uhan alla. Sammonkatu 8:n kiinteistön omistaa nykyisin Spatium Toimitilat Oy.
On jo ajatuksena hieno, että tulevaisuuden (kaluste)muotoilijat pääsevät esille entisessä puusepäntehtaassa. Paikallisen puuseppäperinteen vaalimisessa Lahti koki kovan takaiskun, kun Pro Puu ry lopetti viime keväänä. Toivotaan että nuoret kyvyt pitävät puuseppä- ja kalustemuotoilun osaamista edelleen Lahdessa.

Joten sekä näyttely että rakennus ja sen monipuolinen historia houkuttelivat paikalle myös Lahtiwoodin omat puusepät Tapion ja allekirjoittaneen. Samalla kun koettiin nuorten lupausten teoksia, samalla vilkuiltiin vanhan rakennuksen nurkkiin ja rakenteisiin. Näyttely tarjosi paljon kiinnostavaa nähtävää. Mutta mitä siis näyttely sisältää? Muotoiluinstituutin sivuilla tapahtumasta kerrotaan seuraavaa:
” Tapahtumaviikon ytimessä on laaja näyttely, joka kokoaa yhteen opiskelijatöitä ja installaatioita Muotoiluinstituutin kaikista koulutuksista. Tapahtumapaikalle 8-saliin on vapaa sisäänpääsy koko viikon ajan. Lahti Design Festival tarjoaa alustan keskusteluille ja uudenlaiselle osallistumiselle.
Lahti Design Festival tarjoaa alustan keskusteluille ja uudenlaiselle osallistumiselle. Kantavana teemana on erilaisten ihmisten, ajatusten ja kokemusten kohtaaminen sekä niiden synnyttämät uudet oivallukset.”

Tässä Tapion kuvapoiminnat (ellei toisin mainita) näyttelystä.

Vanhaa, tyylikästä punatiiliarkkitehtuuria. (Kuva Sauli)
Kuvan ylälaidassa näkyy myös osa Sammonkadun Muraalista. Lisätiedoja Malvan sivuilla.

Tällaisestä design-tapahtumasta halutaan vuosittainen perinne, ja mikäs sen parempi paikka aloittaa kuin entinen kulttuurikeskus ja puusepäntehdas. Tästä on hyvä jatkaa, ja ensi vuonna jälleen uusin ideoin.

Kissakoppi kaikilla mukavuuksilla

Kissan koppi valmistui joulukuussa 2025, joten kissa pääsee jouluksi (uuteen) kotiin. Materiaali on pääasiassa kierrätysmateriaalia työmailta ja omista projekteistani.

Kissankopissa on kolme kerrosta. Kynsiä voi teroittaa useammassakin kohdassa.
Postilaatikosta voi ujuttaa sisälle vaikka naksuja.
Kopissa on huoltoluukku, jonka saa auki sekä ”ilmastointiräppänä”. Kulkuaukon verhot voi sulkea tarvittaessa.
Ikkunana toimii akryylinpalanen. Toivottavasti verhot pysyvät ehjinä. Taulu koristaa seinää.

Sepän pajalla

Kaverini on innokas valo- ja videokuvaaja, viihtyen myös editointipöydän äärellä. Monenlaisessa tuotannossa keiteltyä tekijä on tällä kertaa heittäytynyt maailmaan, josta ei kuulemma tiennyt aiemmin mitään. Kaverini ajautui Raaseporissa pajaansa pitävän sepän pakeille, ja siitä on syntynyt jo useita taidokkaita takomisvideoita.

Tekijän kokemattomuus aiheesta ei näy videoissa minkäänlaisena puutteena maallikkokatsojalle. Ehkä asia on juuri päin vastoin; videoiden ”kerronta” on sujuvaa, hienosti rytmitetty ja leikattu. Vielä nykyisinkin(!) osaavissa käsissä rauta taipuu moneksi. On ilo katsella kädentaitajaa tai taitajia, jotka osaavat työnsä. Kannattaa tutustua The Happy Smith’s Forge -YouTube-kanavaan.

Kädentyöt kunniaan!

Dioraaman päivitystä 

Olen elämäni aikana saanut valmiiksi kaksi pienoisrautatiedioraamaa. Ennen niitä oli tosin kaikenlaisia kokeiluja, ja kolmannen aloitin viime vuonna. Lisäksi olen suunnitellut suurempaa ratasoikiomaisemaa, mutta se on jäänyt pääosin vain suunnittelun asteelle. Tilanpuutteen vuoksi projekti ei ole edennyt.

Tämän ensimmäisen pienoisrautatien aloitin joskus 17-18-vuotiaana, ja tein sen aikoinaanvanhaan kaiutin tasoon. Tasolle ei tuolloin ollut käyttöä, joten otin sen omiin tarkoituksiin. Dioraamalla on ikää jo yli 20 vuotta, joten ei ihme, että sitä joutuu tai saa välillä hieman päivitellä parempaan kuosiin. No, jätin siis uudemmat mallit hetkeksi rauhaan, sillä päätin korjata nuo kaksi vanhempaa.

Saksalaistyyppinen maisema syntyi lähinnä käytännön syistä. Suurin osa pienoisrautatietarvikkeista on saksalaisvalmisteisia, joten luonollisesti maisemakin sijoittuneen jonnekin itäiseen Saksaan päin. Sillä ei ole varsinaisesti mitään oikeaa esikuvaa, vaan se syntyi aikoinaan lähinnä ”fiilispohjalta.

Reilussa 20 vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon ja välillä oli aikoja, jolloin en ollut missään tekemisessä pienoisrautateiden kanssa. Hyvin dioraamani ovat silti kestäneet aikaa, ainakin omasta mielestäni. Taidotkin ovat hieman ajan kuluessa karttuneet, onhan tarjolla paljon ohjeistusta ja neuvoja, erityisesti YouTubessa. Instagammistakin saa paljon hyviä vinkkejä.

Rakentamaan oppii tietenkin itse kokeilemalla. Olen tyytyväinen omaan kädenjälkeeni, mutta pyrin siihen että seuraava on sitten parempi. Muuten menee (taas) pensselit santaan.

Alla muutamia kuvia.


Seuraavaksi otan työn alle toisen dioraamani, joka sijoittunee jonnekin päin Yhdysvaltoja. Raportoin sen restauroimisesta sitten myöhemmin.