Muuttuva kaupunkimme -näyttely (Kouvolassa!)

Kouvolan Poikilo-museossa on viime vuosina tullut käytyä useamman kerran: onhan sinne helppo lahtelaisena mennä junalla ja museokin on aivan kävelymatkan päästä asemalta.

Marraskuussa museossa avautui ”Muuttuva kaupunkimme”, jossa kerrotaan nykyisen vuonna 2009 muodostuneen Kouvolan kaupungin taajamien ja kylien sekä Kouvolan keskustan kehityksestä esihistoriallisesta asutuksesta nykypäivään asti.

Valokuvien ja elävän kuvan kautta katsoja pääsee nauttimaan kaupunki- ja kyläkuvan muutoksista. Nimenomaan nauttimaan, sillä näyttely on taitavasti rakennettu; suurten kuvien kuvaparit jättävät katsojan vertailemaan muutosta. Näyttelyssä käydään alueiden kehitystä arjen, kaupan, liikenteen ja teollisuuden kautta. Kuvien taustaa avaa sopiva määrä tekstiä, lopun voi hakea vaikka netistä paikanpäällä, kuten itse toimin. Erikseen tarkasteluun on otettu mm. kirkot, kartanot ja kaupat.

Digitaalisuus on jätetty vähemmälle, ja tässä onkin näyttelyn vahvuus. Hieno, havainnollistava näyttely, jossa on aikaa pysähtyä.

Näyttely kestää 10.10.2027 asti ja voin sitä suositella kaikille kaupunkikulttuurista, kylätaajamien historiasta ja kehityksestä kiinnostuneille. Näyttelystä voi Kouvolasta mitään tietämätön ulkopaikkakuntalainenkin nauttia yhtä lailla.

Kaupunkikuvan muutos

Se kiinnostaa ihmisiä ja vanhat valokuvat herättävät keskusteluja. Kaupunkikuvan muutoksista käydään ajatuksen vaihtoa monissa ”vanhat valokuvat” -Facebook-ryhmissä. Aihe herättää intohimoja ja usein keskustelut liittyvät kadonneisiin paikkoihin ja purettuihin rakennuksiin.

Kartatkin ovat hyvä tapa hahmottaa muutosta. Vanhatkartat.fi on erinomainen sivusto tähän tarkoitukseen. Päällekkäin asetellut kartat eri vuosikymmeniltä auttavat kätevästi vertailemaan mennyttä vaikkapa nykyaikaan. Yhdessä Google street viewin kanssa vanhatkartat.fi -tarjoavat oivan virtuaalimatkan eri paikkoihin, kirjaimellisesti katutasolle. Katukuvia on vuodesta 2009 lähtien, joten vertailua voi tehdä lähes kahden kymmenen vuoden ajalta.

Parastahan tietysti on jalkautua itse tallentamaan muutoksia. Lahdessa asemanseutu on ollut muutosten alla pitkän ajan, ja myös Lahden ohi matkaavatkin (kenties Kouvolaan) ovat varmasti panneet merkille Lahden asemanseudun myllerryksen. Usein junalla kulkevat vieraspaikkakuntalaiset kiinnittävät huomiota kulloisenkin aseman kohdalla sen ympäristöön ja sen kohtaamiin muutoksiin – jos naama ei ole pikkuruudussa kiinni, vaan katse on toivottavasti suunnattu ulos. Ei siis ei ole ihan sama mitä aseman seudulle rakennetaan. Lahdessa on pysäköintikuutio ja rumia pysäköintitasoja, ja esimerkiksi Tikkurilassa ja Riihimäellä pitkää yksitoikkoista seinää estämässä näkymiä kaupungin suuntaan. Vaikka tämä on kärjistys, on kuitenkin radan varsien, etenkin asemien seutujen kehittäminen monellakin tavalla haastaa. Radan varsien estetiikkaan liittyvä ”ongelma” lienee yleismaailmallinen.

Lahden asemanseudulle on ollut erilaisia suunnitelmia, jotka edelleen odottavat toteutumista (Yle 16.10.2015)

Purkaminen ja rakentaminen asemanseudulla

Tällä hetkellä Lahden matkakeskuksen läheisyydessä sijaitsevat tontit odottavat rakentajiaan. Rautatieaseman viereisiltä tonteilta purettiin osa vanhasta makasiinirakennuksesta sekä vuonna 1960 valmistunut postitalo että vuonna 1963 valmistunut tullirakennus. Sen tilalle on noussut jo uusi massiivinen punatiilinen asuinkerrostalo. Talo peittää vehreän Salpausselän näkymiä radan suuntaan.

Postitaloa vastapäätä olevan kortteliin numero 27 Rautatienkadun ja Mannerheiminkadun kulmaan valmistui vuonna 1982 oikeustalorakennus. Se purettiin keväällä 2021, ja jo seuraavan vuoden lopulla piti tontilla olla uusi rakennus. (Yle 4.2.2021). Tämäkin tontti on edelleen rakentamatta.
Ennen oikeustaloa paikalla oli hotelli, joka oli rakennettu v 1904. Rakennus tuhoutui talvisodassa.

Viereisen tontin osti Lahden Uusi osuusmeijeri vuonna 1905, mutta rakentamaan päästiin vasta vuonna 1912. Tehdasta laajennettiin usein kuten vuosina 1926, 1929 ja 1948. Yrityskauppojen vuoksi nimi vaihtui monesti, mutta tunnettiin pääasiassa Lahden Vientikerman nimellä. Yli 100 vuotta paikalla ollut yritystoiminta loppui vuonna 2016 erilaisten yritysjärjestelyiden kautta (ESS 15.1.2016), ts. toiminta kävi kannattamattomaksi. Rakennusten jäätyä tyhjilleen, siellä toimi hetken aikaa keikkapaikka. Lopulta rakennukset purettiin v. 2022. Samalla katosi harmittavasti vanhaa lahtelaisteollisuushistoriaa.

Korttelissa on säilynyt Lahden keskusta-alueen vanhimpia puurakennuksia eli vuonna 1906 valmistunut ns. Teräsvaaran talo. Tontin keskellä sijainnut omalaatuisen näköinen hevoskengityskoulun rakennus purettiin muiden rakennusten mukana.
Muita korttelissa olevia rakennuksia ovat Rautatienkadun ja Loviisankadun kulmassa 1946 ja 1948 valmistuneet kerrostalot sekä Rautatienkadun alkupäässä 1961 valmistunut 8-kerroksinen betonikerrostalo.

Tontit ovat nyt tyhjiä. Aika näyttää minkälaista Lahtea näytämme ohikulkijoille tulevaisuudessa.

Radiomäeltä kuvattuna 8.3.2020 ns. Vientikerman korttelin rakennuksia.
Vasemmalla vaalea puutalo on valmistunut 1906., keskellä kengitystalli/kenkäpaja
taustalla, piipun takana vuonna 1982 valmistunut oikeustalo.
Salininkadun ja Mannerheimintien risteys. Vientikerman rakennus maaliskuussa 2020 1940-luvun asussaan. Rakennuksen vanhin osa valmistui vuonna 1912.
Oikeustalon purku käynnissä 6.2.2021.
Vientikerman rakennusten purku 22.1.2022.
Samainen kortteli kuvattunu etäpuolella 11.1.2026. Rakennus ja jälleen yksi piippu on purettu.
Etualalla näkyy vuonna 1960 valmistuneen Postin rakennuksen sokkelia. Rakennus purettiin vuonna 2018.

Artikkelin alkuosa ”Muuttuva kaupunkimme -näyttelyon alunperin julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 1/2026

Lähde: Lahden rakentaminen jatkui (Unto Tupala, 1998)

Malvassa maiseman tasoja

Visuaalisten taiteiden museossa Malvassa on jälleen esillä kiinnostavia näyttelyitä. Marras- ja joulukuussa oli avautunut uudet näyttelyt, jotka kävin katsomassa joulun välipäivinä.

Niiden lisäksi kävin tietysti viidennen kerroksen pysyväisnäyttelyssä Juuret – Aarteita kokoelmista, jonka olen nähnyt joka kerta Malvassa vierailessani, mutta aina se tarjoaa jotain uutta tai ainakin mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka on jäänyt aiemmin huomaamatta. Juuret esittelee taidemuseon kokoelmia kuten julisteita, taideteoksia ja huonekaluja.

Alla pienet esittelyt parhaillaan käynnissä olevista näyttelyistä, Maiseman tasot -näyttelystä kirjoitan enemmän jutun lopussa.

Pauliina Mäkelän Pneuma muodostaa elollisesta ja elottomasta luonnosta ammentavan, kiehtovan maailman. Näyttely on nähtävillä Malvan 3. kerroksessa 11.5.2025 asti.

LähiTapiola Vellamo -sali on Kaarlo Stauffer: Fantasmagoria. Se esittelee teoksia, jotka ammentavat perhevalokuvista ja käsittelevät ajan kulumista, vanhenemista sekä muistamisen ja mielikuvituksen. Näyttely kestää 6.4.2025 asti.

Päijännegalleriassa näyttely Maistiaisia Malvan taidekokoelmasta esittelee 6.4.2025 asti otannan Malvan taidekokoelmaan viime vuosina hankituista teoksista. Esillä on useiden paikallisten taiteilijoiden teoksia videotaiteesta maalauksiin ja veistoksiin. Malvahan on Päijät-Hämeen alueen vastuumuseo, ja sen tehtävänä kerätä ja säilyttää kuvataidetta, jolla on jonkinlainen yhteys Päijät-Hämeeseen.

(lähde Malvan verkkosivut)

Maiseman eri tasot

Ennakkoon suurin kiinnostukseni kohdistui orimattilalaisen Ilkka Halson Maiseman tasot -näyttelyyn. Näyttelyinfossa kerrotaan, että Halso tarkastelee maisemaa kerroksittain purkaen sen osiin ja kokoamalla uudelleen pistemäisten otosten avulla. Halson tekniikasta seuraavaa: ”Maiseman tasot -näyttely yhdistää valokuvia ja videokuvaa. Näyttelyn taustalla on taiteellinen projekti, jossa Halso valaisi pimeää maisemaa valaisimella ja otti maisemasta kuvia. Hän rakensi valaisimen itse. Siinä on drone-lennokki ja kameran salamavalon alusta. Halso kauko-ohjasi dronea, ja valaisin lensi ilmassa. Sen valo oli kuin pensseli, joka maalaa maisemaa ja näyttää sen yksityiskohdat.

Teosten kautta Halso pohdiskelee mitä ongelmia voi liittyä maiseman katsomiseen: ”Maisema näyttää erilaiselta sen mukaan, miten sitä katsotaan. Maisemaa voidaan katsoa esimerkiksi luonnon tai kulttuurin näkökulmasta.” Jo valokuva sinänsä, puhumattakaan kuvan rajaamisesta, on vaikuttamisen keino, joka on tietoinen valinta ja/tai alitajuinen päätös.

Valokuva näyttää sen mikä on totta, mutta yhtälailla se on sidottuna asiayhteyteen. Kuva kertoo ”enemmän kuin tuhat sanaa”, mutta kuvasta voi tehdä erilaisia tulkintoja, miksi on kuvattu ja mitä kuvasta on jätetty pois. Samanlaista jännitystä haetaan elokuvissa, jossa taitavan ohjaajan käsissä jännite ja jännitys syntyy siitä, mitä katsoja ei näe.

Halson kuvat näyttävät toisinaan dioraamoilta, hieman keinotekoisilta – jossa niiden kiinnostavuus piileekin – ja ehkäpä uneliaan hämyisiltä. Dioraaman voisi ymmärtää 3D-mallinnetuksi valokuvaksi, ja todellisuutta kuvaavat dioraamat ovat usein sitä. Dioraama rajataan kuin valokuva: kuvaaja tai tekijä jättää kohteen ulkopuolelle jotain, josta katsoja muodostaa jatkumon todellisuuteen. Halson kuvissa on jotain lynchimaista toden ja epätoden, havaittavien ja ei-havaittavien hiukkasten vuorovaikutusta.

Eräs Halson Maiseman tasot -valokuvista. (kuva Sauli Hirvonen)

Halson videoteosten kesto on useita minuutteja – mikä tuntuu olevan ikuisuus nykyihmiselle – mutta ne vangitsevat katsojan seuraamaan herkeämättä pimeyden ja valon leikkiä.

Halson valitsemat kuvauskohteet ovat jo sinällään suomalaiskansallista kuvastoa parhaimmillaan. On kallioita, vesistöjä, peltoja ja mäntymetsää; kuviin on helppo samaistua.

Vaikuttava näyttely, ja vahva suositus!

Maiseman tasot on Panimogalleriat-tilassa Malvan 1. kerroksessa 6.4.2025 asti.